11. syyskuuta 2013

Tehosteseinä kierrätyspuusta

28 comments
Kaliforniassa on ravintola jossa on tehty kierrätetystä puusta yhtä sun toista. Näyttävimpänä näistä kokonainen seinä ympäri Yhdysvaltoja kerätyistä laudanpätkistä. Keväällä päätimme kokeilla miten kierrätetystä laudasta tehty seinän panelointi toimisi omassa kodissamme. Eikun tuumasta toimeen.

Ensimmäinen isku palleaan osui kun alkuperäinen idea latolaudan hyödyntämisestä joutui romukoppaan heti ensimmäisen latovierailun jälkeen. Puun pinta on aivan liian rösöistä, laudat vajaasärmäisiä ja kaikki samanvärisiä. Puolivälissä kesää sopivien lautojen löytämisen vaikeus alkoikin murentamaan tunnelmaa. Muutama hassu laudan raato pinossa oli surkea näky.

Oli aika siirtyä suunnitelma B:hen, tuoreen laudan vanhentamiseen. Ei muuta kuin sahalta kuorma eri levyisiä lautoja pihalle ja töihin. Netistä löytyy melko paljon ohjeita puun vanhentamiseen ja värjäämiseen kotikonstein. Yleisimpinä tee, kahvi, etikassa lionnut teräsvilla, rautavitrilli ym. Näistä haluamaamme ruskean ja harmaansävyiseen lopputulokseen pääsimme parhaiten rautavitrillin, soijan ja valkoisen maalin avulla.

Puu harmaantuu luonnostaan auringonvalon ja veden yhteisvaikutuksesta. Puussa olevat tanniinit reagoivat valoon ja harmaannuttavat kosteuden avulla puuta hiljalleen, ns. keloefekti. Hankkimamme lauta oli kuitenkin kuusilautaa, joka on erittäin vähätanniinista. Se kyllä harmaantuu, mutta pelkästään luonnollisin keinoin siihen menee ikuisuus. Rautavitrillillä prosessia saa nopeammaksi, mutta se on silti erittäin hidasta verrattuna esim. mäntyyn tai koivuun jotka vaihtavat väriä jo heti ensimmäisen käsittelykerran jälkeen.

Looginen ratkaisu oli tietenkin lisätä kuusilaudan tanniinisuutta. Tanniinin hankkiminen ei sitten ollutkaan ihan helppo prosessi. Reissusta maalikauppaan jäi käteen vinkki kysellä tanniinia yliopiston apteekista. Soitto farmaseutille ja toteamus, että tanniini ei kuulu enään valikoimaan. PRKL!

Erikoismaalikauppoja netistä etsiessäni eräs slogan pisti silmään. Väripirtti - "Se mitä meiltä ei löydy, se hankitaan!" sehän nähdään, ajattelin. Vierailu ko. liikkeeseen palautti kuitenkin uskoni suomalaiseen asiakaspalveluun. Tanniinia ei heiltä tietenkään löytynyt, mutta lupasivat selvittää mistä sitä saisi. Pian puhelin soikin ja ystävällinen henkilö langanpäässä kertoi löytäneensä paikan josta sitä voi ostaa, mutta ainoastaan kouluille opetustarvikkeeksi, joten he eivät sitä voineet tilata. Satun työskentelemään korkeakoulumaailmassa, joten tilaaminen ei olisi tuottanut ongelmia, hinta sitten kylläkin. Olin nimittäin löytänyt eräänlaista tanniinia myös viinitarvikkeita myyvästä liikkeestä. Tannorouge -nimellä kulkeva, punakastanjasta eritetty tanniinijauhe maksoi heillä 4.90€/100g, kun sama satsi kouluille opetustarvikkeita myyvässä liikkeessä oli yli 50€!!!  Melkoista riistoa kuntien, eli meidän veronmaksajien kukkaroista. No, tanniinit vapaankaupan yksityisyrittäjältä kymmenesosa hintaan ja eikun kokeilemaan.

Tanniinin, veden ja rautavitrillin sekoitus antoi jo ensimmäisellä sudillisella puulle kauniin harmahtavaa sävyä ja ilokseni huomasin että väri ei ollut tasaista vaan puun syiden tiheys, oksat, kolhut ym. näkyivät eri tavoin. Osaan laudoista hieman valkoista maalia, hiontaa, ohuesti soijaa, hiontaa ja avot. haluammamme "kierrätyslauta" oli syntynyt.

Koska puunkäsittely tehtiin pihalla säiden armoilla koko seinän (n.12m2) peittävän puutavaran käsittelyyn vierähti liki kuukausi. Käsittelyä, kuivumista, hiontaa, käsittelyä kuivumista... ja lopulta kiinni seinään. Lopputulos oli paljon paremnpi kun ikinä uskalsimme toivoakaan. Seinälle tulee vielä taulua, ehkä hyllyä ym. Mutta toistaiseksi saamme ihailla pelkän puun luomasta estetiikasta.





Lisää